Massaihmisestä

Olen eksyksissä. Näen ympärilläni vain roskaväkeä. Yrittäessäni keskustella ihmisten kanssa runoista, kirjallisuudesta, historiasta, filosofiasta ja elämästä he menevät hämilleen tai täysin mykiksi. Demokratia ja kristinusko puhuu kaikkien ihmisten tasa-arvosta ja yhtäläisyydestä. Ei ihminen ole tasa-arvoa havitteleva olento, se haluaa valtaa ja hierarkiaa. Ihminen haluaa nähdä itsensä aina korkeimpana ihmisenä. Hänellä on merkitys ja tarkoitus. Olen erimieltä vain elämällä on tarkoitus ja merkitys, mutta ei ihmisellä.

Ihmisiä tuntuu kiinnostavan asiat, jotka ovat vähäpätöisiä, imbesillejä ja brutaaleja. Kaiken maailman bigbrotherit ja tyhjänpäiväiset keskusteluohjelmat valtaavat yhä suurempaa alaa ihmisten mielissä ja arjessa. En haluaisi kuullakaan moisten ohjelmien tai ihmisten olemassaolosta.
Ihmiset rakastavat verta ja väkivaltaa. Kaiken maailman jääkiekko-ottelut ja muut väkivaltaisen kulttuurin airueet ovat yhä keskeisemmässä osassa ihmisten elämässä. Ei ihme, että satunnainen väkivalta on lisääntynyt.

Ihmiset perustavat elämänsä huvin ja hyödyn tasapainottelulle. Hieman perusteellisemmin alkoholin ja työn varaan. Alkoholi takaa ihmiselle huvipuolen sen turruttaessa ihmisen mielen ja ruumiin, kun työn kautta ihminen kokee olevansa hyödyksi. Ajattelu ajattelun itsensä vuoksi ei saa sijaa. Siitähän ei ole hyötyä; emmehän me saa rahaa, naisia ja valtaa ajattelemalla, vai saammeko? Kuka enää nykyisin ajattelee? Miksi nykyinen maailma hyysää moukkamaisuutta?

Nykyinen maailmamme koostuu touhuamisesta. Tärkeää ei ole niinkään se, mitä touhuaa, vaan tärkeää on, että ylipäätään touhuaa jotain. Toisaalta minulle on yhdentekevää, mitä suurin osa ihmisistä tekee, mutta nykyinen kaava tuntuu vain pätevän joka ainoan ihmisen kohdalla. Touhottaminen kunniaan, sanoo pieni ihminen. En tarvitse seuraa, mutta haluan hengittää hyvää ilmaa. Nykyinen ilmapiiri on täysin saastunut.